Kestävyys mainitaan 2020-luvulla tavoitteena niin yliopistojen, hallitusohjelmien kuin yritysten visioissa. Näkökulmasta ja tahosta riippuen termillä viitataan esimerkiksi ”kestävään kehitykseen”, ”kestävään kasvuun ja teknologiaan”, ”kestävyysmurrokseen” tai ”kestävään ja oikeudenmukaiseen siirtymään”. Kestävyys-termi soveltuukin moniin – ja usein myös ristiriitaisiin – tarkoitusperiin.

Ongelmallista tämä on nähdäksemme silloin, kun kestävyys ymmärretään lähinnä eriarvoisen maailmantalouden vallanpitäjien agendoihin yhteensopivana ”vihreämpänä taloutena” tai ”parempana teknologiana”, eikä moniarvoisena ja -muotoisena päämääränä, joka soveltuu myös paikallisten, perinteisten ja ei-inhimillisten toimijoiden kukoistamiseen.

Kestävyysnäkemyksiä moniäänistääksemme tuomme hankkeessa kuuluviin hiljaisten kestävyystoimijoiden ääniä. Nimitämme näitä toimijoita oikeudenmukaisen siirtymän altavastaajiksi, joiden näkökulmista tuotamme uutta empiiristä tutkimustietoa kestävyydestä. Voimistamme siis ääniä, jotka eivät yleensä tule kuulluiksi, mutta tutkimme myös kokeellisesti ja kysymme: millainen voisi olla monimuotoinen ja -ääninen käsitys kestävyydestä?

Hankkeemme yhdistelee tiedettä ja taidetta. Moniäänisen ja poikkialaisen lähestymistapamme johdosta korostamme sitä, että vaihtoehtoisten kestävyyskäsitysten ei tarvitse olla syntetisoituja, vaan ennemmin tuoda esiin moniäänisyyttä ja moninäkökulmaisuutta kestävyyspuheessa ja -toimissa. Koetamme siis löytää ja tuoda esille niitä tapoja, joilla erilaiset hiljaiset tai hiljennetyt äänet saavat arvoa ja tulevat kuulluiksi.

Pidämme oikeudenmukaisen siirtymän altavastaajina niitä toimijoita, joiden ääni ei tule kuulluksi valtavirtaisessa kestävyyspuheessa tai -strategioissa. Sen sijaan, että nämä altavastaajaryhmät sivuutetaan, monia heitä tulisi nähdäksemme kohdella ennemmin kestävyyskäytäntöjen, -taitojen ja -tietouksien haltijoina ja vaalijoina.

Tavoitteemme on siis yhtäältä haastaa nykyiset valtavirran kestävyyskäsitykset erityisesti teknologiaa ja teknologisoitumista koskien, mutta emme kuitenkaan tyydy ainoastaan kritisoimaan asioiden nykyistä tilaa, vaan tarjoamme vaihtoehtoja esittämällemme kritiikille tutkimamme kolmen altavastaajaryhmän näkökulmista. Nämä altavastaajat ovat 1) omavaraisuutta tavoittelevat henkilöt ja yhteisöt, 2) tuotantoeläimet sekä 3) alkuperäiskansat. Olemme valinneet nämä toimijat mukaan hankkeeseen, koska näkemyksemme mukaan ne edustavat kukin omilla tavoillaan hiljaisia ääniä kestävyyspuheessa ja -käsityksissä.

Tämän ohella katsomme, että nämä kolme toimijaryhmää täydentävät toinen toisiaan ja ovat omiaan tuottamaan vaihtoehtoisia käsityksiä kestävyydestä kehollisesti, tiedollisesti ja epistemologisesti. Tuomme nämä äänet ja toimijat yhteen erityisesti hankkeen työpajoissa, dialogeissa sekä hankkeen loppukollaasissa, joka tuotetaan visuaalisen taiteen keinoin. Synteesin sijaan pyrimme siis moniäänisyyteen ja kirjavuuteen – kestävyys on tavoitteena ja käytäntönä yhtä lailla monimuotoinen ja paikallinen kuin myös globaali ja yhteinen.