Meillä oli nyt keväällä suuri ilo saada projektiimme Tatu Laukkanen harjoittelijaksi kolmen kuukauden ajaksi. Tatu kirjoitti kokemuksistaan seuraavan tekstin. Kiitos kun olit mukana, Tatu!

Harjoittelijana Altavastaajilla

Harjoitteluaikani hankkeen työympäristö oli minulle tila, jossa sain kehittää omaa ajatteluani ja oppia uutta. Se oli turvallinen tila olla oma itseni ja kysyä kysymyksiä – silloinkin, kun en ollut varma, mitä pitäisi edes kysyä. Tila, jossa sain olla epätietoinen ja innostunut yhtä aikaa.

Altavastaajat-hankkeessa pääsin tutustumaan pintaraapaisun verran tutkimuksen maailmaan, mutta samalla sain osallistua moniin hankkeen mahdollistamiin tilaisuuksiin, kuten Kohei Saiton tähdittämään The Comeback of Economic Planning -seminaariin (13.3.2025). Harjoittelu tarjosi tilaisuuden astua uudenlaiseen yhteisöön – sellaiseen, joka kehittää tulevaisuutta tavoilla, jotka avasivat minulle uusia näkökulmia ja jatkoi horjuttamaan vanhoja oletuksiani.

Kuulin ja näin moninaisia ääniä. Vierailin lehmätilalla Seinäjoella hankkeen aikana ja pääsin mukaan haastatteluun, jossa ihmiset jakoivat kokemuksiaan omavaraisuudesta. Nämä hetket olivat itselleni todella tärkeitä, koska ne toivat ajattelun konkreettiselle tasolle. Tämä konkretia auttoi minua esimerkiksi hahmottelemaan tulevan Pro Gradu -tutkielmani tekemistä.

Hanke oli itselleni siis ympäristö, jossa sain kehittää omaa ajatteluani ja rikastuttaa tietoisuuttani. Olen kiitollinen Annille, Hannalle ja Tonille siitä, että sain seurata heidän työskentelyään – ja oppia siitä. Vaikka aikani hankkeessa oli lyhyt, se avasi oven itselleni siitä, miten tutkijat tuottavat tutkimusta – tutkimusta, mistä olen tähän asti vain lukenut kirjallisuudessa. Oli arvokasta nähdä, miten tietty abstrakti päätyy paperille – ja miltä se tuntuu, kun sen lukee. Prosessin näkeminen, ja oma pieni roolini siinä, avasi oven, jonne haluan astua. Uskon, että tämä oli ensimmäinen askeleeni –toivottavasti pitkällä matkallani kohti oikeudenmukaisempaa ja moniäänisempää tulevaisuutta.

Erityisesti kielentutkimus, ekolingvistiikka ja omavaraisuuden konkretia tarjosivat minulle kokemuksia, joita kannan mukanani pitkään. Pääsin tutustumaan myös hankkeen ekosofiaan – opin vahvasta kestävyydestä, paikallisuudesta ja siitä, mitä ”oikeus olla” voi tarkoittaakaan maailmassa, jossa jatkuva talouskasvu ja epäoikeudenmukainen kehitys uhkaavat monia olemisen muotoja.

Tatu