Kuten viime artikkelissa kerroimme, Annin artikkeli ”Linguistic and Material Ways of Communicating with Cows—The Dung Pusher as a Semiotic Resource” julkaistiin aivan tämän vuoden alussa Animals-lehdessä.

Tuossa jutussa kokeiltiin, miten lehmien kanssa viestintää voisi kuvata tavalla, joka sopisi ei vain ihmisten vaan myös lehmien merkitysmaailman kuvaamiseen. Kuvaustavaksi valikoitui biosemiootikkona tunnetuksi tulleen biologi Jakob von Uexküllin (1982/1940) luoma Umweltin käsite, eli ajatus jokaisen olennon omasta merkitysuniversumista. – Suomeksi Unwelt voisikin olla vaikkapa omailma (lyhenne omasta maailmasta), sillä siihen kuuluu se, minkä olento voi omilla aisteillaan havaita ja mikä sille on merkityksellistä. Umweltiin kuuluu erilaisia ”merkityksenkantajia” (englanniksi meaning-carriers). Nämä ovat sellaisia asioita tai ilmiöitä Umweltissa, joille olio antaa merkitystä oman Umweltinsa osana. Ideana oli löytää kuvausväline, joka soveltuisi sekä ihmisen että naudan kokemuksen kuvaamiseen.

Kävi ilmi, että navetoissa lantakolaa ja muita keppejä (kuten aurauskeppejä) käytettiin eri tarkoituksiin. Lantakolalla puhdistettiin lattiaa lannasta, mutta sillä myös osoitettiin, eli sitä käytettiin ikään kuin karttakeppinä, ja sillä ohjailtiin lehmiä. Lantakolaa käytettiin myös aseena, sekä itsepuolustuksessa että myös lehmien lyömiseen. Lehmien kanssa toimivat tiesivät nämä käyttötarkoitukset ja ne olivat heille tuttuja – esimerkiksi opaskirjoissakin lantakolaa neuvottiin pitämään mukana, että olisi jotakin kättä pitempää. Aurauskeppejä käytettiin niitäkin lehmien ohjailemiseen ja myös esimerkiksi kävelykeppeinä.

Artikkelissa mietittiin myös, miten lehmä ymmärtää asian – onko lantakola myös lehmälle ”merkityksenkantaja”?  Miten lehmä ymmärtää yhtäältä ihmisen puheen ja toisaalta tämän toisen mahdollisen viestinnän välineen, ihmisen käyttämän kepin? Lehmän kokemusta on vaikea tietää varmasti, mutta oletettavaa on, että ainakin lehmä, jota on ohjailtu tai lyöty lantakolalla, tietää mikä se on, eli se on lehmälle ”merkityksenkantaja”. Lehmille merkityksenkantajia voivat olla toki myös sanat, joita he ymmärtävät, ihmisen käytös ja varsinkin rutiinit. Näitä eri ymmärtämisen ja merkityksen viestimisen tapoja artikkelissa pohdittiin.

Tuo artikkeli pyrki pääsemään ihmiskeskeisestä merkityksestä hieman etäämmäs. Nyt Anni on työstänyt artikkelia, jossa lehmille puhumista käsitellään ekolingvistisessä kehyksessä. Tarkasteltavana ovat ne lehmien hoidon ja elämän rutiinit, joiden osana lehmille on ollut tapana puhua (kuten kutsuminen, tervehtiminen, lattian puhdistaminen, lypsy, karjataiat). Tämä filologinen tutkimus on jälleen varsin ihmiskeskeinen, ja ääneen pääsevät enemmän eri aikojen lehmien hoitajat ja lehmäoppaiden kirjoittajat kuin lehmät itse.

Kun tutkitaan kieltä ja puhumista, ihmiskeskeistä tulokulmaa on hyvin vaikea välttää. Leonie Cornips (2022, 2025a, 2025b) on tutkimuksissaan pyrkinyt asettamaan lehmän kokemuksen todella keskiöön ja siinä onnistunutkin – mutta kielen osuus jää näissä tutkimuksissa puolestaan vähäiseksi. Tämä on kysymys, jonka kanssa ihmisen ja eläimen vuorovaikutusta tutkittaessa joudutaan tasapainottelemaan. Mille annetaan painoarvoa – esimerkiksi ihmisen vuoroille ja ihmisen käyttämälle kielelle, vai muun olennon kokemukselle ja osallisuudelle? Kenties vastauksena on tehdä erilaisia juttuja – niitä, joissa ihmiset ovat äänessä, ja niitä, joissa puolestaan muunlajisen eläimen toimijuutta ja ”ääntä” korostetaan ja joissa pyritään pääsemään ihmiskeskeisyyden tuolle puolen, siitä eteenpäin. Jatkotutkimuksissa olemme kenties menossa tuohon, Leonie Cornipsin viitoittamaan suuntaan, jota voisi kutsua myös postantroposentriseksi, ihmiskeskeisyyden jälkeiseksi.

Tässä linkki Annin artikkeliin: https://www.mdpi.com/2076-2615/16/2/201

Lähteet:

Corpins, Leonie 2022: The Animal Turn in Postcolonial Linguistics: The Interspecies Greeting of the Dairy Cow. – Journal of Postcolonial Linguistics 6 s. 209–231.

Cornips, Leonie 2025a: The semiotic repertoire of dairy cows. – Language in Society 54 (4) s. 731–755. doi:10.1017/S0047404524000460

Cornips, Leonie 2025b: Embodied variation in the sequential greetings of the (dairy) cow. – Language & Communication 103 s. 34–49. https://doi.org/10.1016/j.langcom.2025.04.003.

von Uexküll, Jakob 1982: The Theory of Meaning. Semiotica 42 (1), Special Issue: Jakob von Uexküll’s The Theory of Meaning, 25–80.