Vuodesta toiseen on koululaisilla ollut tapana teettää perinteinen aine ”Mitä tein kesällä”.  Kerron nyt tämän perinteen hengessä, mitä tein kesällä.

Ensinnäkin (ja lähinnä) katselin pörriäisiä. Pihamme maalla on suunniteltu siten, että se on mahdollisimman täynnä kukkia, jotka houkuttelevat erilaisia hyönteisiä. Käytin aikaa siihen, että vain katselin erilaisia kimalaisia ja koppakuoriaisia eri lajien kukissa. Eri pörriäisillä on eri suosikkinsa: pyjamaluteet viettävät aikaa sarjakukkaisissa, kuten lipstikassa, kimalaiset rakastavat mäkimeiramia, kultakuoriaiset vierailevat juhannusruusuissa ja rusopajuangervossa, kukkajäärät kansoittavat tähtiputkia. Valtava keltaängelmä oli niin täynnä kukkakärpäsiä, että en ole koskaan nähnyt niin paljon kukkakärpäsiä, niitä oli kymmenittäin ja kymmenittäin. Valitettavasti niistä on todella vaikea saada kuvia, kun pörräävät niin nopeasti.

Mitä muuta? Viime kirjoituksessa, joka käsitteli projektimme yhteiskirjoittamista, pohdimme yhdessä slow life -ideaa, siis hidastamista ja kokemista, läsnä olemista oman kehonsa ja mielensä äärellä, keinoja edistää myös henkistä ja ruumiillista kestävyyttä. Kesällä kokeilin läsnä olevaa hidasta mustikanpoimintaa. Siis slow picking -idealla.

Edelliskesänä löysin erinomaisen mustikkapaikan, mutta en ehtinyt mennä heti poimimaan, ja kun menin, joku kelmi oli jo poiminut sen. Tänä vuonna en antanut saman tapahtua uudelleen ja menin poimimaan eräänä aikaisena aamuna heti heinäkuun puolivälissä.

Havaitsin, että olin kenties liian aikaisin liikkeellä. Mustikat olivat kyllä kypsiä, mutta vain osa oli kypsiä, ja varvuissa oli niin paljon raakileita, ettei niitä voinut poimia poimurilla – se riipi mukaan liikaa vielä kypsymättömiä mustikoita. Niinpä hylkäsin poimurin ja aloin poimia mustikoita sormillani – hitaasti, läsnä olevasti ja keskittyen.

Kuuntelin, miten korppi raakkui puussa. Tunsin tuulenvireen. Katselin pientä metsäkimalaista, joka pörräsi maitikassa. Tunsin mustikat sormissani ja pystyin kunnioittamaan varpuja. Olin onnellinen ja tunsin suurta kiitollisuutta – mietin tutkimusprojektiani, ja tunsin kiitollisuutta kaikkia niitä kohtaan, jotka ovat osallistuneet siihen ja antaneet minulle aikaansa ja ajatuksiaan, kaikkia tilallisia ja eläinten hoitajia.

Materiaalinkeruuni on lähes valmis, ja haluan kiittää kaikkia tutkimukseeni osallistuneita nyt ääneen:

Kiitos! Kiitos, että olette olleet mukana!