Kiinnostavia uusia tuulia! Olen viime aikoina miettinyt, miten perinteisesti erittäin ihmiskeskeisestä kielentutkimuksesta saisi vähemmän ihmiskeskeistä, sellaista, että se ottaisi paremmin huomioon myös muunlajisten olemisen ja osallistumisen. Tämä laajentaminen on tällä hetkellä tutkimukseni painopiste, kun siirryn yhä enemmän kohti esimerkiksi tursaita ja muita selkärangattomia; en tosin ole jättämässä myöskään lehmiä kokonaan taakseni ja myös lehmäaiheista tutkimusta on vielä tulossa.

Miten siis voitaisiin ottaa huomioon myös nuo muut itset ja heidän kokemusmaailmansa? En pysty tässä kirjoituksessa vielä avaamaan ihan kaikkea, mihin olen menossa, saatikka tarkasti, mutta kuvaan muutamia avainkäsitteitä.

• Kehollisuus, mimeettiset skeemat, eläytyminen

Katsoessani tutkimusta varten nauhoitettuja tallenteita Sea Lifesta olen aivan ihmeissäni siitä, miten paljon eläinten hoitajat eläytyvät toisiin olentoihin kehollisesti: kun he puhuvat tursaista, käsistä tulee lonkerot, kun hummereista, sormista tehdään sakset. Kasvot ottavat kalan kasvojen ilmeen, koko keho ilmentää tursaan tunteita. Omalla kehollaan ja sen liikkeillä eläinten hoitajat koettavat lähestyä muita kehoja ja muita itsejä. Samalla kielellisessä kuvauksessa eläin voi olla mä ja ihminen on esimerkiksi passiivisesti käytetty sä. Kehollista eläytymistä voi tutkia muun muassa mimeettisten skeemojen eli keholliselle jäljittelylle perustuvien kognitiivisten mallien kautta. Aktivoimalla oman kehon liikkeitä voimme päästä tuntumaan siitä, mitä toinen – ihminen tai eläin – mahdollisesti kokee. (Ks. Jääskeläinen 2016; ks. myös Peltola 2021, 2023).

Käsi kädessä tursaan kanssa. Kuva: Laura Vuorinen.

• Biosemiotiikka ja muut kuin kielelliset merkitysmaailmat

Jo aikaisemmin kuvaamassani lantakolatutkimuksessa (ks. https://altavastaajat.net/2026/04/09/tutkimusta-lehmien-kanssa-puhumisesta-ihmiskeskeista-vai-ei/ ) tein jonkinlaisen hyppäyksen biosemiotiikan pariin. Biosemiotiikassa pyritään löytämään semioottisia eli merkitysprosesseja kaikenlaisista systeemeistä luonnosta – merkityshän on paljon muutakin kuin ihmisille tuttua symbolista, kielellistä merkitystä. Tässä suurena inspiraationani ovat olleet Jakob von Uexküll (esim. 1982/1940) ja peirceläistä semiotiikkaa hyödyntävä Eduardo Kohn (mm. 2013). Tällaiseen tutkimukseen luonnollisesti liittyy myös etologia eli eläinten käyttäytymisen tutkimus ja kaikki se tieto, jota meille on kertynyt muun muassa eläinten aisteista ja tajunnasta. Niistä on yleistajuisesti kirjoittanut esimerkiksi Helena Telkänranta (esim. Telkänranta 2014).

• Kieleily ja muut kielitieteen käsitteet, joilla näkemystä kielestä voidaan laajentaa

Ensi vuonna, kesällä 2027, minulla ja muutamalla suomalaisella kollegalla on ilo pitää työpaja kansainvälisessä suuressa IPC20-konferenssissa. Työpajamme aiheeksi on valittu kieleily eli languaging. Tällä käsitteellä pyritään ilmentämään muun muassa sitä, että kielen käyttö on ajassa tapahtuva ja kehkeytyvä jaettu prosessi, ja toimintana kielen tuottaminen edeltää myös kieltä systeeminä: kieleillessä tehdään jotakin kielellistä ja viestivää toimintaa, jossa kieli on vain yhtenä välineenä. Kieleily on jaettua ja liittyy erilaisiin rutiineihin – nämä huomioon ottamalla voimme monesti nähdä myös muunlajisten toimintaa osana kieleilyä.

Kaikki nämä askeleet ovat osa sitä mihin pyrin: kohti postantroposentristä eli ihmiskeskeisen jälkeistä kielentutkimusta.

Lähteet:

Jääskeläinen, Anni 2016. Mimetic schemas and shared perception through imitatives. Nordic Journal of Linguistics, 39(2), 159–183.

Kohn, Eduardo 2013: How forests think. Toward an Anthropology beyond the Human. Los Angeles: University of California Press.

Peltola, Rea 2021: Kohtaaminen ja liike luontohavaintonarratiiveissa. – Rea Peltola, Anni Jääskeläinen & Katariina Harjunpää (toim.), Kieli ja eläin. Vuorovaikutusta ja kielioppia monilajisissa yhteisöissä s. 269–309. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. https://doi.org/10.21435/skst.1474.

Peltola, Rea 2023: Verbalizing animal inner speech. – Journal of Pragmatics 217 s. 109–122. https://doi.org/10.1016/j.pragma.2023.09.005.

Telkänranta, Helena 2014: Millaista on olla eläin? Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

von Uexküll, Jakob 1982/1940: The Theory of Meaning. – Semiotica 42 (1), Special Issue: Jakob von Uexküll’s The Theory of Meaning s. 25–80.